Luonnonfilosofian seura

In English


2018

30. toimintavuosi

Puheenjohtaja:
Avril Styrman
p. +358 40 7000 589
avril.styrman@gmail.com

Sihteeri:
Juha Samela
p. +358 50 5567 176
juha.samela@pivotal.fi

Hallitus:
Avril Styrman (pj)
Tarkko Oksala (vpj)
Juha Samela (siht)
Kari Kosonen (taloud)
Juha Himanka
Tarja Kallio-Tamminen
Viljo Martikainen
Jyrki Tyrkkö
Antti Winter

Pankkiyhteys:
Nordea Pankki Oyj
Helsinki-Kruununhaka
Tilinumero:
FI3510193000204652
Y-tunnus 1104153-7

Seuran jäsenmaksu 2018,
20 € (opiskelijat 10 €) maksetaan Seuran tilille viitenumerolla 20187.

LIITY JÄSENEKSI!

Hallitukset sivut

Luonnonfilosofian seura — The Finnish Society for Natural Philosophy

Luonnonfilosofian seuran tarkoituksena on herättää ja ylläpitää luonnontieteiden ja niiden sovellusten synnyttämien filosofisten kysymysten harrastusta ja tutkimusta, toimia eri tieteenalojen edustajien yhdyssiteenä näiden kysymysten valaisemisessa ja edistää yhteistoimintaa heidän välillään. Seura on kiinnostunut eri tieteenalojen saavutuksista sekä teorioista jotka pyrkivät kuvaamaan todellisuutta ennakkoluulottomasti eri näkökulmista.  Seura ei sitoudu kritiikittä vallitseviin paradigmoihin eikä fysikalistiseen viitekehykseen vaan on avoin perustelluille vaihtoehdoille, joissa ilmaistaan selkeästi ja kokonaisvaltaisesti teorian metafyysinen ydin eli sen taustaoletukset, sekä sen empiirinen kattavuus eli mitä se ennustaa tai selittää. Seuran säännöt.

Kokoukset. Päämääränsä toteuttamiseksi Seura järjestää keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä konferensseja. Seura kokoontuu syys- ja kevätkaudella esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin joka toinen tiistai, yleensä klo. 18:15-20:00 Tieteiden talon salissa 505, osoitteessa Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Yleisöllä on näihin tilaisuuksiin vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisia poikkitieteellisiä symposioita, luentosarjoja ja teemailtoja. Katso luettelo Seuran tilaisuuksista ja esitelmistä.

Historia. Seura sai alkunsa Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori K.V. Laurikaisen 1980-luvulla pitämistä seminaareista. Seuran toiminnasta julkaistiin vuonna 2015 perustajalleen K.V. Laurikaiselle omistettu 25-vuotishistoria, joka on saatavissa kovakantisena Tiedekirjan myymälästä sekä e-kirjana. Seura on Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsen.

Jäsenet. Liity jäseneksi. Jos olet Seuran jäsen ja sähköpostiosoitteesi on muuttunut tai et ole saanut Seuran sähköpostitiedotteita viime kuukausina, ilmoita sähköpostiosoitteesi Seuran sihteerille. Seurassa oli vuoden 2017 lopussa 148 jäsentä. Tietosuojaseloste.

Uutta. Seura on julkaissut Physics Foundations Societyn kanssa Tuomo Suntolan kirjan The Dynamic Universe: Toward A Unified Picture Of Physical Reality uuden painoksen. Tuomo Suntola on Seuran entinen puheenjohtaja ja vuoden 2018 Millenium-palkinnon voittaja.

Kevään 2018 tapahtumakalenteri:

23.01.2018   18.15-20.00
sali 505
Tapio Ala-Nissilä: Kvanttitietokone. PRESENTAATIO AUDIO Esitelmässä kerrotaan nk. toisesta kvanttivallankumouksesta ja siihen liittyen selvitetään kvanttitietokoneen toimintaperiaatetta. Aihe on ajankohtainen EU:n uuden kvanttiteknologia-lippulaiva-ohjelman takia. Lisäksi Aalto-yliopiston uusi kvanttiteknologian tutkimuksen huippuyksikön on saanut erillisen rahoituksen Suomen ensimmäisen kvanttitietokoneen rakentamiseksi: http://www.aalto.fi/fi/current/news/2017-10-10/
06.02.2018 18.15-20.00
sali 505
Heikki Mäntylä, Juha Olavinen, Salla Tuomivaara: Yuval Noah Hararin Homo Deus -kirja. AUDIO Ilta keskittyy Yuval Hararin ihmiskunnan tulevaisuutta luotaavaan Homo Deus kirjaan. Juha Olavinen esittelee aluksi teoksen pääteemat ja Salla Tuomivaara kommentoi. Heikki Mäntylä tarkentaa käsittelyä tärkeimmiksi kokemiinsa teemoihin: "Teos on vaikuttava kattavuudessaan eikä juuri herätä vastaväitteitä, mutta innostaa muutamiin kommentteihin ja tärkeiltä tuntuviin näkemyksellisiin tarkennuksiin." 
20.02.2018 18.15-20.00
sali 505
Juha Samela: Tieteellisten julkaisujen arviointiperusteista. PRESENTAATIO AUDIO Ovatko vain akateemisen kuplan sisälle päässeet oikeutettuja käymään keskusteluja tieteestä? Miten menettelen, jos jokin tieteessä esitetty väite on mielestäni väärä ja haluan saada asiani esille ja tunnustetuksi? Hylätäänkö ajatukseni, jos en ajattele vallitsevan koulukunnan mukaisesti? Yksi näkökulma etsiä vastausta edellä oleviin kysymyksiin on lähteä tosiasiasta, että luonnontieteen uudet tulokset julkaistaan tieteellisinä artikkeleina. Esitelmässä tarkastellaan aluksi tieteellisten artikkelien arviointiprosessia ja arvioinnin tyypillisiä kriteerejä. Sen jälkeen tartutaan kysymykseen, mihin arviointiprosessi johtaa, esimerkiksi takaako se tieteen uusiutumisen vai onko se uusiutumisen este. Esitelmä painottuu luonnontieteellisten artikkelien julkaisemisen haasteisiin. Vertailukohtana akateemiselle julkaisuprosessille tarkastellaan niin sanottua vaihtoehtoista tiedettä ja sen ilmenemismuotoja. Esitelmä antaa ajattelemisen aihetta, mutta ei valmiita, yksiselitteisiä vastauksia!
06.03.2018 16.00-20.00
sali 104
Teemailta: Aurinkokunnan ilmiöt ja niiden selitykset. VIDEO Tervetuloa Luonnonfilosofian seuran kevään maksuttomaan päätapahtumaan tieteiden talolle, kuulemaan ja keskustelemaan Aurinkokuntamme haastavista ilmiöistä ja niiden selityksistä. Ovatko muut eksoplaneettakunnat samankaltaisia kuin Aurinkokunta? Miksi Kuu etääntyy Maasta? Miten selittyy Faint Sun paradoksi, eli miksi Marsissa oli meriä ja miksi Maassa oli ennen niin kuuma? Selittävätkö vuorovedet ja kasvihuoneilmiöt nämä asiat, vai laajeneeko Aurinkokunta? Miksi planeetat ovat sijoittuneet juuri niin kuin ne ovat? Selittääkö Titus-Bode sääntö tämän vai tarvitaanko kehittyneempää sääntöä? Miten selitetään korallifossiili-data, eli päivien lukumäärän kehitys miljardien vuosien aikana? Selittääkö suhteellisuusteoria Merkuriuksen perihelisiirtymän vai tarvitaanko parempi selitys? Näistä aiheista meille kertovat Asko Palviainen, Heikki Sipilä, Ari Lehto ja Tuomo Suntola.


16.00-17.00 Asko Palviainen: Aurinkokunta vs. eksoplaneetat. PRESENTAATIO Onko Aurinkokunta jotenkin erikoistapaus verrattuna muihin löydettyihin planeettajärjestelmiin? Mikä on Aurinkokunnan historia planeettakunnan osalta? Millaisia planeettajärjestelmiä on löydetty verrattuna Aurinkokuntaan? Voiko Maapallo olla erikoistapaus planeetoista, joka on ainoastaan elinkelpoinen? Mitä 1I/Oumuamua-kappaleesta voidaan päätellä? Onko se kappaleena ja Aurinkokunnan ohittajana ainutlaatuinen? Esitelmässä käsittelen Aurinkokunnan planeettakuntaa verrattuna löydettyihin eksoplaneettakuntiin. Minkälaisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on löydetty? Lisäksi pohditaan elämänmahdollisuuksia niin muilla Aurinkokunnan kappaleilla kuin yleensä löydetyillä eksoplaneetoilla.

17.00-17.35 Heikki Sipilä: ”Faint sun” paradoksi; Maan ja Marsin varhaiset meret. PRESENTAATIO Carl Sagan esitti ensimmäisenä himmeän auringon paradoksin.  Auringonkaltaisen tähden käyttäytyminen tunnetaan melko hyvin.  Niinpä arvioidaan, että Auringon kirkkaus (sen säteilemä energia) on kasvanut noin 30% neljän miljardin vuoden aikana.  Maan geologian perusteella on päätelty, että koko sen ajan maata ovat suurelta osalta peittäneet valtameret.  Muinaiset meret ovat olleet jopa merkittävästi lämpimämpiä.   Sagan ihmetteli, miten on mahdollista, että meret ovat olleet sulia, vaikka Auringon teho on ollut niin paljon pienempi. Kun Mars tutkimus on edennyt, tämä paradoksi on tullut entistä hankalammaksi.  Marsissa ei ole vapaata vettä, vaan vesi on pääosin navoilla jäänä.  Marsin pinnanmuotojen ja mineraalien perusteella on päätelty, että siellä on muinoin ollut valtameriä. Miten se on mahdollista, kun Mars on Auringon nykyiselläkin teholla jäässä.  Kuitenkin 3.5 miljardia vuotta siellä on ollut meriä, vaikka Aurinko on ollut teholtaan 25% matalampi. Tähän himmeän Auringon paradoksiin ei ole löytynyt hyvää selitystä.  Esityksessä tarkastellaan hypoteesia, että Aurinkokunta laajenisi saman säännön mukaan kuin koko avaruus.  Jos tämä hypoteesi pitäisi paikkansa, maa säilyisi paljon pitempään elinkelpoisena. Nykyisten mallien mukaan Maa muuttuu elinkelvottomaksi n. 600 miljoonassa vuodessa Auringon säteilytehon kasvaessa.  Se on lyhyt aika verrattuna siihen, että Maalla on ollut valtameret neljä miljardia vuotta.   

17.35-18.00 Kahvitauko

18.00-18.35 Ari Lehto: Onko Aurinkokunta kvanttisysteemi? Voidaanko Titius-Bode sääntö johtaa luonnonilmiöstä? PRESENTAATIO Johann Titius ja Johann Bode keksivät 1700-luvulla säännön, jonka mukaan silloin tunnettujen planeettojen etäisyydet Auringosta voitiin laskea. Sääntö on matemaattisesti kaunis ja yksinkertainen, joten sekä tähtitieteilijät että fyysikot ovat etsineet säännölle fysikaalista selitystä. Tässä esityksessä näytetään, miten planeettojen havaitut kiertoajat (periodit) johtuvat periodin kahdentumisilmiöstä, joka on karakteristinen epälineaarisille dynaamisille systeemeille. Ratanopeudet saavat diskreettejä arvoja, jotka eivät riipu Auringon massasta. Planeettojen etäisyydet Auringosta voidaan laskea joko periodeista Keplerin kolmannen lain avulla tai suoraan luonnonvakioista saman kahdentumisilmiön avulla. Aurinkokunnan synnyn kannalta tämä tarkoittaa, että alkupilvi (pöly, kaasu) jakautuu ajan kuluessa tietyille systeemin määräämille radoille.

18.35-19.20 Tuomo Suntola: Päivän ja kuukauden pituuden kehitys viimeisen miljardin vuoden aikana. Planeettaratojen stabiilisuus. PRESENTAATIO Eri puolilta maailmaa löydetyistä korallifossiileista on luettavissa sekä vuosien että päivien jaksoja jopa 800 miljoonan vuoden takaa. Osasta korallinäytteitä on havaittu myös vuorovesivaihteluiden synnyttämiä jaksoja. Näistä tiedoista voidaan päätellä vuoteen ja kuukauteen sisältyvien päivien lukumäärän kehitys. Alustuksessa tarkastellaan korallifossiilien antamaa informaatiota kosmologiamallien pohjalta, ja verrataan tuloksia atomikelloilla mitattuun päivän pitenemään sekä maan ja kuun välisen etäisyyden mittauksesta saatuun informaatioon. Alustuksessa tarkastellaan myös planeettojen yhteisvaikutusta elliptisten ratojen pääakselin kiertymään sekä suhteellisuusteorian kiertymään tuonutta korjausta.

19:20-20.00 Paneeli: kysymykset alustajille. 
20.03.2018 18.15-20.00
sali 505
Tuukka Perhoniemi: Todellisuuden jäsentäminen mitattavaksi, Galileista tulevaisuuteen. AUDIO Nykyisin lähes kaikkea mitataan – atomien liikkeistä galaksien etäisyyksiin ja työhyvinvoinnista taloudelliseen kilpailukykyyn. Tämän ansiosta käsityksemme todellisuudesta on tarkentunut, tiedämme maailmasta enemmän kuin koskaan ja osaamme manipuloida sitä tekniikan avulla uskomattoman laajasti. Samalla ymmärryksemme mittaamisesta ja mittaustuloksista kumpuavat monenlaisista historiallisista taustoista ja sisältävät erilaisia käsitteellisiä oletuksia. Miten asioiden mitattavaksi tekeminen vaikuttaa siihen miten jäsennämme todellisuutta, mitä tiedämme ja voimme tietää siitä, sekä miten toimimme siinä? Miten länsimaisessa tieteessä on ymmärretty mittaamisen merkitys ja miten erilaiset sitä koskevat käsitykset vaikuttavat nykyisin? Entä miten voimme valita parempia mittoja, saada parempaa tietoa ja saavuttaa siten helpommin tavoittelemiamme asioita? Tuukka Perhoniemi on väitellyt mittaamisen filosofiasta ja tutkinut sen jälkeen mm. demokratian historiaa. Häneltä on ilmestynyt teokset Mitan muunnelmat (Vastapaino 2014) ja Demokraattinen perintömme (Vastapaino 2017).
03.04.2018 18.15-20.00
sali 505
Arto Mutanen: Tieteellinen selittäminen. Selityksen avulla jokin asia tehdään ymmärrettäväksi tai selväksi. Selityksen perusteella voi ymmärtää miksi jokin ilmiö tapahtui. Selitys voi antaa perusteita, miksi ilmiö tapahtui. Toisaalta selitys voi valaista asiaa tai antaa kysytylle asialle merkityksen. Selitys voi toimittaa erilaisia tehtäviä. Tieteenfilosofiassa selitys nähdään lähtökohtaisesti vastaamisena selitystä etsiviin miksi-kysymyksiin. Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan luonnontieteissä ilmiöitä selitetään yleisten lakien avulla. Yleisten lakien avulla selittämistä kutsutaan peittävän lain malliksi tai Hempelin selitysmalliksi. Usein ajatellaan, että ihmis- ja kulttuuritieteissä ei etsitä selitystä vaan ymmärrystä. Kuvaako peittävän lain malli selittämistä edes luonnontieteissä? Ilmentääkö selittämisen ja ymmärtämisen välinen ero luonnontieteiden ja ihmis- ja kulttuuritieteiden välistä metodologista eroa?
17.04.2018
18.15-20.00
sali 505
Aatos Lahtinen: Mitä matematiikka on? PRESENTAATIO AUDIO Esityksessä tarkastellaan matematiikan syntyperää ja ominaisuuksia sekä matematiikan olemusta ajan ja paikan funktiona.
26.04.2018
17.00-19.00
sali 404
Teemailta: Luonnonfilosofian historiaa. Oppihistoriallinen seura järjestää tilaisuuden yhteistyössä Luonnonfilosofian seuran kanssa. 

Markku Roinila: Varhaismodernin luonnonfilosofian päälinjoja. PRESENTAATIO Esittelen lyhyesti 1600- ja 1700-lukujen luonnonfilosofian tärkeimpiä suuntauksia piakkoin ilmestyvän ensyklopedia-artikkelini pohjalta. Keskeisenä teemana on kartesiolaisen mekanismin. okkasionalismin ja Spinozan ja Leibnizin edustaman dynaamisen luonnonfilosofian kontrastoiminen.

Avril Styrman: Ernst Machin pyrkimys fysiikan unifikaatioon. PRESENTAATIO Ernst Machin luonnonfilosofian ytimessä on unifikaatio, eli pyrkimys yhtenäiseen fysiikkaan. Mach hahmotteli yhtenäisen fysiikan keskeiset komponentit: energian säilymislaki, nk. Machin periaate jonka erään muotoilun mukaan massa-objektin liikkeeseen vaikuttaa koko muun Maailmankaikkeuden massa, sekä ei-mekanistiset kausaaliset vaikutukset. Machin yleisesti tunnetut roolit Suhteellisuusteorian innoittajana, metafysiikan vastustajana, atomi-hypoteesin vastustajana, ja sloganin "fysiikan tehtävä on antaa havaintojen matemaattinen kuvaus" isänä ja näitten painotus hänen ajattelussaan tulevat ymmärrettäviksi kun ne sovitetaan hänen luonnonfilosofiaansa.

Tuomo Suntola: Miten Machin ajatukset ovat toteutuneet tieteen kehittyessä? PRESENTAATIO Esityksessäni tarkastelen Machin luonnonfilosofiaa suhteessa tieteen kehitykseen ja siinä tehtyihin valintoihin. Antiikin luonnonfilosofiasta välittyi pyrkimys ensisijaisten luonnonlakien löytämiseen (Thales, Anaksimandros, Pythagoras, Herakleitos, Aristoteles…). Toisaalta antiikin tähtitiede nojautui havaintojen suoraan matemaattiseen kuvakseen mikä johti mm. planeettojen liikkeen kuvaamiseen monimutkaisen episyklijärjestelmän avulla (Eudoksos,…Ptolemaios). Pitkän hiljaisen kauden jälkeen uusi askel tieteen kehityksessä käynnistyi Kopernikuksen valankumouksesta, joka mahdollisti aurinkokunnan kuvaamisen yksinkertaisten luonnonlakien avulla, mikä käynnisti matemaattisen fysiikan voimakkaan kehittymisen (Kopernikus, Kepler, Newton, Leibniz, Laplace…). 1800-luvun lopulla käynnistynyt seuraava kehitysvaihe johti suhteellisuusteoriaan ja kvanttimekaniikkaan, ja samalla havaintokeskeisyyden uuteen nousuun (Maxwell, Boltzman, Mach, Planck, Einstein, Bohr, de Broglie, …). Vieläkö Machin periaate on kunniassa? Onko positivismi johtanut havaintojen tarkkaan kuvaamiseen kokonaisuuden hämärtymisen kustannuksella?
15.05.2018 18.15-20.00
sali 505
Kimmo Kaski: Geoffrey Westin kirja "Skaala: Elämän ja kuoleman universaalit lait eliöissä, suurkaupungeissa ja yhtiöissä." PRESENTAATIO AUDIO. Geoffrey Westin oma presentaatio ja video.

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy