Luonnonfilosofian seura

In English


2020

32. toimintavuosi

Puheenjohtaja:
Tarkko Oksala
p. +358 44 5444 873
tarkko.oksala@gmail.com

Sihteeri:
Juha Samela
p. +358 50 5567 176
juha.samela@pivotal.fi

Hallitus:
Juha Himanka
Tarja Kallio-Tamminen (vpj)
Kari Kosonen (taloud)
Arto Mutanen
Tarkko Oksala (pj)
Eero Rauhala
Juha Samela (siht)
Esa Soini
Keijo Viitaharju

Pankkiyhteys:
Nordea Pankki Oyj
Helsinki-Kruununhaka
Tilinumero:
FI3510193000204652
Y-tunnus 1104153-7

Seuran jäsenmaksu 2020,
20 € (opiskelijat 10 €) maksetaan Seuran tilille viitenumerolla 20200.

LIITY JÄSENEKSI!

Hallitukset sivut

Luonnonfilosofian seuran tarkoituksena on herättää ja ylläpitää luonnontieteiden ja niiden sovellusten synnyttämien filosofisten kysymysten harrastusta ja tutkimusta, toimia eri tieteenalojen edustajien yhdyssiteenä näiden kysymysten valaisemisessa ja edistää yhteistoimintaa heidän välillään. Seura on kiinnostunut eri tieteenalojen saavutuksista sekä teorioista jotka pyrkivät kuvaamaan todellisuutta ennakkoluulottomasti eri näkökulmista.  Seura ei sitoudu kritiikittä vallitseviin paradigmoihin eikä fysikalistiseen viitekehykseen vaan on avoin perustelluille vaihtoehdoille, joissa ilmaistaan selkeästi ja kokonaisvaltaisesti teorian metafyysinen ydin eli sen taustaoletukset, sekä sen empiirinen kattavuus eli mitä se ennustaa tai selittää. Seuran säännöt.

Kokoukset. Päämääränsä toteuttamiseksi Seura järjestää keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä konferensseja. Seura kokoontuu syys- ja kevätkaudella esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin joka toinen tiistai, yleensä klo. 18:15-20:00 Tieteiden talon salissa 505, osoitteessa Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Yleisöllä on näihin tilaisuuksiin vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisia poikkitieteellisiä symposioita, luentosarjoja ja teemailtoja. Alla on luettelo Seuran tulevista tilaisuuksista. Katso myös luettelo menneistä tilaisuuksista. Useista tilaisuuksista on audio- tai videotaltiointi. Voit myös osallistua keskusteluun Seuran Facebook-ryhmässä.

Historia. Seura sai alkunsa Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori K.V. Laurikaisen 1980-luvulla pitämistä seminaareista. Seuran toiminnasta julkaistiin vuonna 2015 perustajalleen K.V. Laurikaiselle omistettu 25-vuotishistoria, joka on saatavissa kovakantisena Tiedekirjan myymälästä sekä e-kirjana. Seura on Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsen.

Jäsenet. Liity jäseneksi. Jos olet Seuran jäsen ja sähköpostiosoitteesi on muuttunut tai et ole saanut Seuran sähköpostitiedotteita viime kuukausina, ilmoita sähköpostiosoitteesi Seuran sihteerille. Seurassa oli vuoden 2018 lopussa 163 jäsentä. Tietosuojaseloste.

Mitä on luonnonfilosofia? Luonnonfilosofian keskeinen tehtävä on muodostaa ymmärrettävä todellisuuskuva: ymmärtää todellisuutemme olemusta ja käyttäytymistä, ja ymmärtää ihmisen rooli siinä. Luonnonfilosofia toteuttaa tätä tehtävää pyrkimällä laaja-alaisesti analysoimaan ja ymmärtämään luonnontieteiden (kuten fysiikka, biologia, kemia, neurotieteet) teorioiden perustana olevia filosofisia lähtöolettamuksia (postuloituja luonnolakeja, aksioomeja, selittämättömiä selittäjiä), niiden käytettämiä matemaattisia ja muita malleja sekä teorioiden tuottamia tuloksia ja johtopäätöksiä todellisuutemme luonteesta. Luonnonfilosofisesta näkökulmasta filosofian ja luonnontieteen erillään oleminen ei ole maailman ymmärtämisen ja tieteellisen maailmankuvan kehityksen kannalta optimaalista. Luonnonfilosofiassa filosofia ja luonnontietede ovat yhdessä ja täydentävät toisiaan: filosofisella pohdinnalla ja analyysillä on paljon annettavaa luonnontieteiden perusteiden selvittämisessä; yhtä lailla, luonnontieteen tuloksilla on paljon annettavaa filosofialle.


Kevään 2020 ohjelma


21.01.2020
18.15-20.00

sali 505
Prof. Mikael Fortelius: Romahtaako biosfääri? Entä sitten? Luonnon monimuotoisuuden yhä selvemmin havaittu nopea väheneminen on nousemassa ihmiskunnan ehkä suurimmaksi haasteeksi. Tämän muutoksen luonne ja sen suhde geologisen menneisyyden biosfäärin suuriin murroksiin on myös teoreettisesti mielenkiintoinen kysymys. Esitelmässäni pyrin valottamaan asiaa sekä havaintojen että teorian kannalta. Selostan myös hieman omaa historiaani tutkijana tämän ongelman parissa.
04.02.2020
18.15-20.00

sali 505
Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi - Tiedon suhteellisuuden ongelma. Näkökulmarelativismi on uusi lähestymistapa tiedon relatiivisuuteen. Sen mukaan näkökulmat vaikuttavat siihen, mitä pidetään totena, oikeutettuna ja todellisena. Katselemme maailmaa aina omasta näkökulmastamme, mutta voimme myös muuttaa näkökulmiamme reflektion, kommunikaation ja kokemusten perusteella. Luennolla esitellään näkökulmarelativismin keskeiset teesit ja argumentit. On väitetty, että relativismi olisi jotenkin syypää totuuden jälkeiseen aikeen. Näin ei ole, pikemminkin näkökulmarelativismi auttaa meitä ymmärtämään mistä totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys. 
18.02.2020
18.15-20.00

sali 505

Kimmo Tuominen: Alkeishiukkasfysiikan standardimalli. Hiukkasfysiikan Standardimalli on kvanttikenttäteoria, joka kuvaa tunnettujen alkeishiukkasten vahvan, heikon ja sähkömagneettisen vuorovaikutuksen. Esitelmässäni käsittelen Standardimallin teoreettista rakennetta ja hiukkasfysiikan kokeita, joiden avulla Standardimallin mukainen ymmärrys aineen rakenteesta on vahvistettu. Lisäksi tarkastelen syitä, joiden perusteella Standardimallia voidaan joutua tulevaisuudessa laajentamaan.

Ari Lehto: Kommenttipuheenvuoro

03.03.2020 18.15-20.00
sali 505
Samuli Siltanen: Teollisuusmatematiikka
17.03.2020
18.15-20.00
sali 505
Arto Annila: Kaiken maailman kvantit. Tarja Kallio-Tamminen haastattelee Arto Annilaa uuden kirjansa teemoista. Haastattelijan laatiman kirjaesittelyn voi lukea täältä.
31.03.2020
18.15-20.00
sali 505
Avril Styrman, Tuomo Suntola, Tarja Kallio-Tamminen, Heikki Sipilä: Unification in Physics and Philosophy proceedings julkaisun esittely.

14.04.2020
18.15-20.00
sali 505
Martin Heidegger ja luonnontiede
  • Jussi Backman: Heidegger ja modernin luonnontieteen metafyysiset lähtökohdat
  • Eero Rauhala: Johdattelua Heideggerin ajatteluun fysikaalisesta objektista
28.04.2020
18.15-20.00
sali 505
Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttikognitio. Kvanttikognitiolla tarkoitetaan kvanttifysiikan perustavien lainalaisuuksien soveltamista psykologiseen ja kognitiotieteelliseen tutkimukseen. Teorian uudet piirteet kuten superpositiotilat, epälokaalisuus, ja ei-kommutatiiviset operaatiot osoittivat klassisen fysiikan kuvailutavan riittämättömäksi. Tilastollisen kvanttilogiikan myötä olioiden väliltä paljastui uudenlaisia epälokaaleja yhteyksiä. Lähestymistapa sopii luontevasti mielen ilmiöihin, joita ei voi jakaa selkeästi toisistaan riippumattomiin osatekijöihin. Kvanttikognitiota on sovellettu mm. mielentiloja, havaintoja, päättelyä, informaation prosessointia ja päätöksentekoa koskeviin kysymyksiin. Tällöin saadaan kiinnostavaa aineistoa myös aivojen ja mielen suhdetta koskevaan filosofiseen keskusteluun. Esitys pohjautuu C.B. Germannin poikkitieteelliseen väitöskirjaan A psychophysical investigation of quantum cognition: an interdisciplinary synthesis.

FT Johanna Blomqvist: kommenttipuheenvuoro.
12.05.2020
17.00-20.00
sali 505

Teemailta: Ajan arvoitus. Aika on yksi vielä ratkaisemattomista tieteen ongelmista. Kukaan ei näytä tietävän mitä aika oikein on, vaikka lukemattomat filosofit, teologit ja fyysikot ovat pohtineet ajan luonnetta antiikin ajoista lähtien. 

Esa Soini: Mitä aika on - tietääkö kukaan? Yleiskatsaus ajan arvoituksen ratkaisuyrityksistä ja pohdiskeluja ajan luonteesta.  Käydään läpi Aristoteleen, Augustinuksen, Isaac Newtonin, Arthur Eddingtonin, Albert Einsteinin ja Stephen Hawkingin käsityksiä ajasta. Esiin tulee myös uudempia kvanttifysiikkaan perustuvia teorioita ajasta. Aikaan liittyy monia filosofisia kysymyksiä.  Onko aika lineaarista vai syklistä? Miksi muistamme menneisyyden, mutta emme tunne tulevaisuutta? Onko ajalla alku ja loppu? Voimmeko matkustaa ajassa? Lopuksi pohditaan, onko aikaa ollenkaan olemassa.

Juha Himanka: Poincaren ja Einsteinin debatti ajasta.

Matias Slavov: Nykyhetki eternalismissa. Pohdin esitelmässäni, millä tavalla nykyhetki on olemassa. Oletan eternalismin ja sitä tukevan suhteellisuusteorian viitekehyksen. Eternalismin mukaan ajalliset sijainnit ? mennyt, nykyinen ja tuleva ? ovat yhtä todellisia. Jos 'nyt' määritellään kahden tapahtuman samanaikaisuuden avulla, kahden paikanluontoisesti erotettavan tapahtuman aikajärjestys on suhteellinen. Mikä tekee nykyisyyttä koskevista väitteistämme totta? Lähestyn ongelmaa näkökulmarealismin avulla, ja väitän, että näkökulman valinta tekee nykyhetkeä koskevat arvostelmamme tosiksi. 'Nyt' ei ole olemassa absoluuttisesti, universaalisti eikä objektiivisesti, vaan suhteellisesti, paikallisesti ja subjektiivisesti.

Avril Styrman: Leibniziläinen ratkaisu vs. suhteellisuusteorian aikakäsityksen tulkitsemis-prosessi. Filosofit ovat pohtineet suhteellisuusteoriaan pohjaavan aikakäsityksen luonnetta jo lähes sadan vuoden ajan, eikä tällä prosessille ole näkyvissä loppua. Minkowski space-time on yhteisesti hyväksytty lähtökohta, mutta tämän lisäksi oikastaan mistään suuresta kysymyksestä ei ole yhteisymmärrystä, kuten: (1) Onko entropia pätevä selitys ajan suunnalle? (2) Kulkeeko aika, ja jos niin mikä selittää ajan kulun? Vai onko ajan kulun kokemus illuusio ja mikä selittää illuusiomme? (3) Mitkä seuraavista ovat olemassa: menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus? Vaikka eternalismi missä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat yhtälailla olemassa on perinteinen tulkinta, on se haastettu viime aikoina. Esitelmässä käydään läpi keskeiset selitysvaihtoehdot ja niiden yhteydet. Suhteellisuusteoria myös tunnetusti tuhoaa absoluuttisen samanaikaisuuden, ja sen myötä ymmärrettävän todellisuuskuvan. Vastakohtaisesti, absoluuttinen samanaikaisuus on voimassa Suntolan DU mallissa ja se on yhteensopiva presentismin kanssa. Ajan kulku voidaan selittää DU:n viitekehyksessä Leibniziläisittäin, ja ajan suunta tulee kaupan päälle.


Keskustelu ja yleisön kysymykset





 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy