Luonnonfilosofian seura

Heikki Mäntylä 12.10.2000

Hyvät Luonnonfilosofit,

Ensin lyhyesti Kullervolle. Luin ensimmäisen sähköpostisi huonosti koska en huomannut kommentoimaani lausetta paradoksiksi kuten olit tarkoittanut. Nyt asia selkisi ja menköön oman huolimattomuuteni tiliin. Viimeisin viestisi 10. lokakuuta aiheutti kuitenkin uuden järkytyksen. En taaskaan oikein ymmärtänyt mitä koetit sanoa, ja siitä en voi edes syyttää huolimattomuutta koska luin tekstin moneen kertaan. Se menee jo tyhmyyden tiliin, valitettavasti.

Tämä ei kuitenkaan ole aivan uusi kokemus itselleni. Huoltani vahvisti vielä tämän aamun kirjoitus Helsingin Sanomien talousosastossa: 'Levyjä internetissä myyvä Boxman menossa pian konkurssiin'. Asia liittyy paitsi hurjia piirteitä saaneeseen informaatio-tekniikka-yritysten vaikutuksiin sijoitus- ja yrityselämäämme, myös kysymykseen olemassaolosta: sen subjektiivisuudesta/objektiivisuudesta ja vahvuudesta/heikkoudesta.

Uutisen mukaan tämä ruotsalainen Boxman on ollut vielä viime talvena 2,1 miljardin kruunun arvoinen yritys. Kesällä se valittiin Time-lehdessä yhdeksi Euroopan kiinnostavimmista teknologiayhtiöistä. Viime vuoden myynti oli kuitenkin vain runsaat 100 miljoonaa markkaa. (tappion suuruutta ei kerrota mutta se lienee melkoinen kuten useilla tällaisilla yrityksillä). Tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla syntyi liikevaihtoa 83 miljoonaa ja tappiota 340 miljoonaa kruunua??!! Hymyilevässä kuvassa nuorekkaan näköinen Suomen toimintojen johtaja toteaa, että konkurssiuhka on "ehkä pienoinen yllätys" mutta jatkaa "meillä oli bisnesmoduuli kohdallaan, meillä oli management-tiimi, jolla oli käsitys mitä tehdään ja oli meillä jonkinlainen cost-controlkin olemassa."... "Vielä pari päivää sitten asiat näyttivät huomattavasti paremmilta" ... "Varmasti tässä on tehty paljon virheitäkin, mutta kahden vuoden (sic!) kokemuksella tiedän, että internetin b- to c (kuluttajakauppa) on Suomessakin ihan oikea bisnes..."

Yksittäisenä tapauksena voisi uutiselle kenties vain hymähtää, mutta havaintojeni mukaan tällaisia "super"-yrityksiä on maassamme paljon. Mielessäni on kehittynyt muutama hämmentynyt kysymys oltuani itse 30 vuotta johtamassa erilaisia yrityksiä, (jotka tosin tekivät konkreettisempia asioita kuin pelkkää dataa): Onko tämä yritys olemassa, ja jos on niin miten? Substanssia sillä ei ilmeisesti juuri ole ja tuloskin on negatiivinen: siis ilmeisen heikosti on olemassa. Mutta jonkun mielessä se on ollut arvokas (2,1 miljardin markkina-arvo) ja kiinnostava, siis vahvasti olemassa. Kuka on tämä joku? Ilmeisesti sijoittajat ja loputtomaan kiihtyvään kasvuun uskovat analyytikot.

Jonkun mielestä yritys ei kuitenkaan ole hyvä. Kenen? Aiemmin olisi vastattu: ehkäpä asiakkaiden. Nykypäivänä ollaan kuitenkin sitä mieltä, että asiakkaat ovat suhteellisen heikosti olemassa olevia olioita. Ne ostavat tai eivät osta tuotteita omien satunnaisten mielihalujensa, tarpeidensa tai rahavarojensa mukaan. Myös tuotteen laatu saattaa vaikuttaa näiden etäisten ja tuuliviirimäisten otusten käyttäytymiseen. Tällaiset oliot eivät voi olla kovin vahvasti olemassa koska niiden vaikutus yritysten toimintaan on äärimmäisen hidasta. Ne eivät myöskään synnytä eivätkä pyyhkäise pois firmoja yön yli.

Nykyisen taloustutkimuksen mukainen oikea vastaus on: markkinavoimien. Mikä tai kuka on tämä markkinavoimat? Miten se on olemassa? Ilmiselvästi se on jokin ylimaallinen ja vastustamaton voima, jonka rinnalla jumalatkin kalpenevat ja vapisevat. Hetkessä se huitaisee loisteliaita yrityksiä maailmaan ja maailmasta pois. Se on toki paljon enemmän kuin asiakaskunta ja näin myös vahvemmin olemassa. Se on myös enimmäkseen pahansuopa. Markkinavoimia ei saa ärsyttää eikä hermostuttaa. Yrityksen onnistuminen johtuu johdon nerokkuudesta ja työtarmosta, epäonnistuminen suuttuneista markkinavoimista. Näin ollen kokemus (yli 2 vuodenkaan) tai 'management-tiimit' tai 'jonkinlaiset cost-controllit' eivät auta kun ruoska viuhahtaa. Jonkinlaisia haparoivia, muinaisiin palvontatilaisuuksiin viittaavia rituaaleja on kuitenkin kehitetty: laivaseminaarit, joissa puhutaan kielillä ja käsittämättömillä (jumalallisilla?) termeillä sekä entisiä uhritoimituksia muistuttavat selviytymisretket (survival), joissa syyssateisessa Sipoon metsässä vaelletaan yö ja uskotaan kylmän ja märän luovan yhteenkuuluvaisuutta, joka lepyttää markkinavoimat ja takaa yritykselle menestyksen. Jolleivät nämäkään auta, jää viimeiseksi lohduksi, kuten antiikin jumalien vihan edessäkin, ettei vahvin ja nerokkainkaan ihminen aina mahda ylimaallisille voimille mitään.

En malta olla mainitsematta vielä muutamia muita olioita yrityselämässä, joiden olemassaolo on selvästi muuttunut vuosien varrella. Aikanaan opetettiin ja myös käytäntö opetti, että yrityksen nykyisen ja ennen kaikkea tulevaisuuden toiminnan kannalta oli otettava huomioon ainakin seuraavat intressiryhmät: Asiakkaat, henkilöstö, omistajat, rahoittajat, tavarantoimittajat ja yhteiskunta. (Huom. tärkeysjärjestykseen asettaminen ei ole oleellista ja se riippuu tilanteestakin). Nämä oliot oli koettava vahvasti olemassa oleviksi, muuten hukka peri. Asiaa helpotti kuitenkin jossain määrin se, että oliot käyttäytyivät usein lähes rationaalisesti ja ennakoitavasti. Niillä oli myös vuorovaikutusta keskenään.

Nyt yritykseen vaikuttavien olioiden määrä on talouselämän gurujen puheissa supistunut kahteen: edellä mainittuun markkinavoimiin ja toiseksi omistajiin. Tähän uskovat sekä yrittäjät että yhteiskunnalliset päättäjät poliittiseen puoluekantaan katsomatta. Vaikka välttämättömien vuorovaikutussuhteiden määrä on näin supistunut, ja voisi uskoa, että yritysjohdon toiminta on helpottunut, ei asia valitettavasti ole näin. Molemmat, voimakkaasti olemassa olevat oliot käyttäytyvät pääsääntöisesti täysin irrationaalisesti eivätkä kommunikoi keskenään. Kun lisäksi heikosti olemassa olevat, entiset intressiryhmät vielä satunnaisesti kamppailevat olemassaolostaan, on se omiaan lisäämään johdon työtaakkaa ja uupumusta, jota helpottavat vain riittävät optiot.

On osoitettu, että riittävän suuri sairaala voi toimia elää omaa elämäänsä ilman potilaitakin. Ilmeisesti myös riittävän suuri ja nopeasti kasvava (kasvu muiden yritysten ostojen kautta) yritys voi menestyä ilman asiakkaita ja muita perinteisiä intressiryhmiä, kunhan markkinavoimat pidetään tyytyväisinä ja omistajat uskovat yrityksen vahvaan olemassaoloon.

Tähän voinee vain huokaista, kunpa ymmärtäisin edes heikosti...

Heikki Mäntylä

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy