Luonnonfilosofian seura

Kullervo Rainio 4.10.2000

Hyvät Luonnonfilosofit!

Paul Talvion sähköpostikirje oli niin mielenkiintoinen, etten ole malttanut olla siihen puuttumatta, vaikka en ole ajatuksiani näin nopeasti vastatessa vielä kovin tarkkaan punninnut. - Jos Paul voisi lähettää minulle Esa Wileniuksen, Pentti Simolan ja Päiviö Latvuksen e-osoitteet, olisin kiitollinen. Minulta ne puuttuvat.

Ja tässä Paulin teksti ja omat kommenttini [ ] -sulkujen välissä.

Bittimiin! Kullervo Rainio

Paul Talviolta 4.10.2000

(Lihavoinnit ja kursivoinnit sekä huomautukset Rainion)

Hyvät luonnonfilosofit.

Kommentteja Rainiolle &al.

Maailma on ihmiselle olemassa vain mielellisinä kokemuksina. Ulkopuolinen maailma esiintyy mielen prosesseissa aistihavainnoista rakentuneina edustuksina, jäsentyminä. Lisäksi mieli rakentaa sisäsyntyisiä jäsentymiä, fiktioita. Jäsentymät on kiinnitetty systemaattiseen rakennelmaan, jonka ihminen uskoo vastaavan todellisuutta. Tätä rakennelmaa kutsumme maailmankuvaksi tai maailmanmalliksi. Jäsentymien paikka ja suhde muihin jäsentymiin maailmankuvassa koetaan jäsentymän merkityksenä. Yksinkertaisemmin sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että asiat saavat merkityksensä sen mukaan mitä me ennestään tiedämme. [Osittain kyllä; kokonaisjäsentymä on "entinen", mutta jäsentymän merkitys sen osana on uutta.]

Merkitys ei siis sisälly olioon sinänsä, vaan siitä muodostamaamme jäsentymään. Jäsentymäkään ei sisällä merkitystä ennen kuin se on suhteutettu toisiin jäsentymiin. Voimme siis sanoa, että ihminen ei voi kokea mitään olemassaoloa ilman merkitystä. Ihmisen maailmassa ei ole merkityksetöntä olemassaoloa.

Edellä olevan Rainiokin toteaa. Sen jälkeen hän kysyy:

"-- voidaanko ajatella olevan absoluuttisesti merkityksetöntä olemassaoloa, sellaista, millä ei olisi merkitystä missään tajunnassa."

Mielestäni vastaus on: Kyllä.

Eihän olion olemassaoloon voi vaikuttaa mitään se, että jokin tajunnalla varustettu olio rakentaa siitä tajuntaansa mielellisen edustuksen ja antaa tuolle edustukselle merkityksiä.

[ 1) Tässä postuloidaan oliot a priori. Lähtökohta on ns. realismia ja esitys siltä kannalta kyllä selvää. Mutta varsinainen filosofinen ongelma on juuri realismin ja idealismin kiista. Idealismin mukaisesti on olemassa vain tajuntaa ja oliot ovat tajunnan jäsentymiä. - Itse olen koettanut pitää kiinni välimuodosta: Olen realisti siinä, että uskon, että "jotakin on" ihmisestä riippumatta, mutta tuo jokin ei ole mitenkään jäsennettävissä. Olen idealisti siinä, että kaikki mitä ihminen kokee eli tajuaa olemassaolevaksi eli jäsentää merkityksen omaavina jäsentyminä kokemuksestaan esiin, on ihmisestä riippuvaa tulkintaa.

2) Tältä pohjalta siis myös olettamus, että "on olioita" on jo jäsentynyttä tulkintaa todellisuudesta, vaikkei olioista sen enempää sanottaisikaan.

3) Tätä taustaa vasten järjestys ei ole se, että tajunta rakentaa oliosta mielellisen edustuksen ja antaa sille merkityksen. Sen sijaan: Primääristä on mielellinen malli, noeema, jolla jo on "syntyvaiheessaan" merkitys. Tällainen malli projikoidaan ulkomaailmaan "olioksi" ja saa siitä "mielellisen edustuksen" (representaation) luonteen. Mitkä ovat ne kriteerit, joita käyttäen malli hyväksytään projikoitavaksi ulkomaailmaan, on pitkä juttu. Arkielämässä ne ovat niin itsestäänselvät, ettemme edes huomaa mitään kriteerejä käyttävämme - korkeintaan uni- ja valvetodellisuuden erottamisessa.

4) Näinollen vastaus ei ole niin ilmi selvästi "kyllä" kujin Paul esittää.]

Fysikaalinen maailma on ilmi selvästi paljon suurempi ja monimutkaisempi kuin ihminen on tähän mennessä tajuntaansa mallintanut. Suurin osa maailmankaikkeudesta tulee myös aina jäämään ihmisen havaintokyvyn ja siis merkitystenantoprosessin ulkopuolelle. Emme tule koskaan tietämään esimerkiksi mitään siitä mitä universumissa on Hubblen säteen ulkopuolella. Ilmeisesti siellä on 2/3 massaa sisältävästä universumista (DU-mallin mukaan).

Kaikki edellä oleva rajoittaa kuitenkin merkityksen vain tajunnalliseksi ilmiöksi. Jotta asialla olisi merkitys jonkun täytyy tajuta se. Näin tietysti on, jos näin sovitaan. Käsitteitten merkitys on lähinnä sopimuskysymys. Tällöin kaikilla niillä asioilla, jotka jokin tajunta tiedostaa, on merkitys. Emme kuitenkaan ole idealisteja ja sano, ettei muuta olisikaan tai että muutakin kuin ihmisen tajuamaa on olemassa, koska jumala ne tajuaa.

Sanoin myös aikaisemmin, että "merkitys ei sisälly olioon sinänsä". Mutta voidaanko kuvitella, että sisältyy? Jospa merkitys ei synnykään vain tajunnan sisällä, vaan merkitys on jo mukana siinä viestissä jonka Kullervon mainitsema viestinkantaja tuo. (Kullervon sanonta "onko olemassa `perimmäistä viestinkantajaa´, ts. `merkityksetöntä olemassaoloa´, ei mielestäni ole mielekäs. Jos viestinkantaja on viestinkantaja , niin sillä on merkitys `viestinkantaja´.) Mutta mitenkä merkitys voisi olla jo oliossa ja siitä siirtyä viestiin?

[Osa koneälyväestä näyttää ajattelevan, että merkitys on "informaationa" läsnä fyysisessä prosessissa ja että kone voisi koodijonosta saada esiin merkityksiä. Tämä on selvästi harhakäsitys ja perustuu syntaktisen ja semanttisen sekoittamiseen toisiinsa. Kone voidaan ohjelmoida vastaamaan jonkin koodijonon rakenteeseen toisella koodijonolla, mutta mitään mielekästä merkitysten käsittelyä siinä ei voi olla. Semantiikkaa, toimintaa merkityksillä, merkitysten tajua on vain tajunnassa.]

Maailma muodostuu aineesta ja energiasta, jotka käyttäytyvät luonnonlakien mukaan. Mitä ovat nuo luonnonlait? Ovatko ne vain mielen tapa luoda järjestystä maailmankuvaansa (das Ding fuer mich) vai ovatko ne osa olemassaoloa sinänsä (das Ding an sich). Roland Omnes sanoo kirjassaan "Qantum Philosophy" seuraavasti: "Science is possible because there is order in Reality. The laws that structure the representation we form of Reality are an image of its own order." (Tiede on mahdollista, koska todellisuudessa vallitsee järjestys. Lait, jotka määrittelevät sen mielellisen edustuksen, jonka me muodostamme todellisuudesta ovat kuva itse todellisuuden järjestyksestä.) Hänen mukaansa todellisuus, havaittava maailma muodostuu paitsi aineesta ja energiasta myös Logoksesta. Logos pakottaa aineen ja energian järjestykseen. Se on yhtä havaittava kuin aine ja energiakin. Meidän mielellinen edustuksemme Logoksesta on matematiikka ja logiikka. Matematiikka ja logiikka eivät siis olisikaan sisäsyntyisiä mielen rakenteita, vaan ulkopuolelta, havaintojen mukana mieleemme syntyneitä edustuksia kuten esineet tai lämpötila jne. (Platonismiako?)

[En ole vielä Omnesin kirjaa lukenut, vaikka sen hankinkin. Sitaatissa tuntuu vahvan realismin kanta. Siinä puhutaan itsestään selvänä Todellisuuden järjestyksestä. "Todellisuuden järjestys" on kuitenkin yksi sen attribuutti ja siis tulkintaa. Idealisti toteaisi: Me projikoimme "todellisuuteen" järjestyksen - mitä muuta me voisimmekaan tehdä, koska näyttää siltä, että tajunnassamme vallitsee järjestys. - Kehittynyttä realismia on vaikea noudattaa, koska me lipsahdamme niin helposti naiiviin realismiin, kun tarkkaavuus pettää.]

Tämä on aika mielenkiintoinen ajatus. Esim. vedellä on suuri merkitys luonnolle meidän maailmankuvamme mukaan. Mutta se on yhtä tärkeä toimija luonnon prosesseissa, vaikka ei ihmistä olisikaan*. Voimmeko siis sanoa, että sillä on merkitys, vaikkei kukaan tajuinen olio sitä havaitsisikaan. Voimmeko laajentaa merkityksen käsitteen itse luonnon ominaisuudeksi. Jos näin teemme, niin teemme sen taaskin tajuntamme sisällä, muutoksena maailmankuvaamme. Mutta niinhän me teemme aina, kun saamme uutta tietoa. Ehkä mielellinen edustuksemme vastaa paremmin ulkoista todellisuutta, jos projisoimme sinne myös Logoksen. (Onko tämä nyt sitten samaa kuin usko, että kaikki on informaatiota tai laskentaa?)

Että tämmöisiä ajatuksia olemassaolosta. Kommentteja please!

Terveisin Paul Talvio

_______________

* "Vaikka ei ihmistä olisikaan". Tässä sanonnassa lipsahdetaan usein holtittomasti vahvan realismin, jopa naiivin realismin puolelle, kun postuloidaan riippumaton todellisuus kaikkine ihmisen tulkinnassaan siihen liittämine attribuutteineen. Me voimme todeta korkeintaan, että meidän tulkintamme on sama projikoidessamme nykykokemuksemme antaman tulkinnan aikakäsityksemme mukaiseen ns. menneisyyteen. Huomattakoon, että nykykokemuksemme muuttuu - siihen tulee esimerkiksi enemmän tai vähemmän jäsentynyt mielikuva ja määritelmä Big Bangistä. Jois asetamme yhtäläisyysmerkit riippumattoman (menneen) todellisuuden ja tulkintamme välille, silloin ennen Big Bangin esittämistä ei objektiivisessa todellisuudessa olisi ollut olemassa Big Bangiä, mutta nyt on! Varovaisuutta, hyvät luonnonfilosofit!

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy