Luonnonfilosofian seura

Kullervo Rainio 7.10.2000

Hyvät luonnonfilosofit!

Objektiivisesta todellisuudesta

Heikki Mäntylälle

Kysyit, mitä tarkoitan lauseellani "ennen Big Bangin esittämistä..." Asiayhteydestä selviää, että tarkoitin esittää, millaisiin paradokseihin joudutaan, jos oletetaan riippumaton todellisuus juuri sellaiseksi, joksi me tulkitsemme todellisuuden. Tämä käy ilmi asiayhteydestä:

Paul kirjoitti:

"Esim. vedellä on suuri merkitys luonnolle meidän maailmankuvamme mukaan. Mutta se on yhtä tärkeä toimija luonnon prosesseissa, vaikka ei ihmistä olisikaan*. Voimmeko siis sanoa, että sillä on merkitys, vaikkei kukaan tajuinen olio sitä havaitsisikaan..."

Huomautin:

* "Vaikka ei ihmistä olisikaan". Tässä sanonnassa lipsahdetaan usein holtittomasti vahvan realismin, jopa naiivin realismin puolelle, kun postuloidaan riippumaton todellisuus kaikkine ihmisen tulkinnassaan siihen liittämine attribuutteineen. Me voimme todeta korkeintaan, että meidän tulkintamme on sama projikoidessamme nykykokemuksemme antaman tulkinnan aikakäsityksemme mukaiseen ns. menneisyyteen. Huomattakoon, että nykykokemuksemme muuttuu - siihen tulee esimerkiksi enemmän tai vähemmän jäsentynyt mielikuva ja määritelmä Big Bangistä. Jos asetamme yhtäläisyysmerkit riippumattoman (menneen) todellisuuden ja tulkintamme välille, silloin ennen Big Bangin esittämistä ei objektiivisessa todellisuudessa olisi ollut olemassa Big Bangiä, mutta nyt on! Varovaisuutta, hyvät luonnonfilosofit!

Kursivoitu lause on siis se paradoksi. Vastaavia paradokseja voi poimia paljonkin: Ennen kaukoputken keksimistä kiertotähtiä oli 5. Tämä oli silloin ihmisen tulkinta siitä, mitä hän havaitsi tai muuten tiesi. Jos silloinen ihminen oletti, että riippumaton, objektiivinen todellisuus on sama kuin se, mitä hän havaitsee ja tietää, johtopäätös on, että tuolloin objektiivisessa todellisuudessa oli 5 - tasan 5 !- kiertotähteä. Kun kaukoputkella oli sitten havaittu kaksi kiertotähteä lisää (ja annettu ristiäisissä vastasyntyneille nimet Uranus ja Neptunus), mainitun ajatustavan mukaan objektiivisessa todellisuudessa olikin 7 kiertotähteä! (Ja lisää on tullut. Paholainenko synnytti Pluton? Ja vielä sen yhden, josta en tiedä, onko ristiäisikään pidetty.)

No, voidaan tarkistaa kantaa ja sanoa, että objektiivinen todellisuus = meidän tulkitsemamme todellisuus + jotakin, jota emme vielä pysty havaitsemaan tai tietämään.

Onko näin? Entäs caloricum-aine ja eetteri? - 1700-luvulla oli objektiivisessa, tieteen vahvistamassa todellisuudessa lämpöaine, caloricum, määrättyine ominaisuuksineen, mutta katosi sieltä, kun lämpöoppi muuttui! Samoin kävi eetterin. Tuli ja meni.

Olen tässä vain esittänyt paradoksaalisuuden, johon joudutaan JOS mainittu kanta omaksutaan.

Mikä kanta sitten olisi omaksuttava? - Ensin Kant ("Das Ding an sich") ja sitten Paul Talvio ("olemme aistikuoremme sisällä") ovat sen esittäneet. Pitäisi vain jaksaa pysytellä tiukkana, vaikka ympärillä vilisee väkeä, joka lipsahtelee tästä - tai on totaalisesti sitä oivaltamatta (Kari Enqvist et consortes).

Aion erikseen myöhemmin vielä havainnollistaa tätä epistemologis-ontologista tilannettamme, jossa me ihmiset elämme ja pyrimme johonkin, jota sanomme totuudeksi. - Illan tullen lauantaina, 7.10.2000 bittimiin!

Kullervo Rainio

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy