Luonnonfilosofian seura

Paul Talvio 4.10.2000

Hyvät luonnonfilosofit.

Kommentteja Rainiolle & al.

Maailma on ihmiselle olemassa vain mielellisinä kokemuksina. Ulkopuolinen maailma esiintyy mielen prosesseissa aistihavainnoista rakentuneina edustuksina, jäsentyminä. Lisäksi mieli rakentaa sisäsyntyisiä jäsentymiä, fiktioita. Jäsentymät on kiinnitetty systemaattiseen rakennelmaan, jonka ihminen uskoo vastaavan todellisuutta. Tätä rakennelmaa kutsumme maailmankuvaksi tai maailmanmalliksi. Jäsentymien paikka ja suhde muihin jäsentymiin maailmankuvassa koetaan jäsentymän merkityksenä. Yksinkertaisemmin sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että asiat saavat merkityksensä sen mukaan mitä me ennestään tiedämme.

Merkitys ei siis sisälly olioon sinänsä, vaan siitä muodostamaamme jäsentymään. Jäsentymäkään ei sisällä merkitystä ennen kuin se on suhteutettu toisiin jäsentymiin. Voimme siis sanoa, että ihminen ei voi kokea mitään olemassaoloa ilman merkitystä. Ihmisen maailmassa ei ole merkityksetöntä olemassaoloa.

Edellä olevan Rainiokin toteaa. Sen jälkeen hän kysyy: "-- voidaanko ajatella olevan absoluuttisesti merkityksetöntä olemassaoloa, sellaista, millä ei olisi merkitystä missään tajunnassa."

Mielestäni vastaus on: Kyllä. Eihän olion olemassaoloon voi vaikuttaa mitään se, että jokin tajunnalla varustettu olio rakentaa siitä tajuntaansa mielellisen edustuksen ja antaa tuolle edustukselle merkityksiä. Fysikaalinen maailma on ilmi selvästi paljon suurempi ja monimutkaisempi kuin ihminen on tähän mennessä tajuntaansa mallintanut. Suurin osa maailmankaikkeudesta tulee myös aina jäämään ihmisen havaintokyvyn ja siis merkitystenantoprosessin ulkopuolelle. Emme tule koskaan tietämään esimerkiksi mitään siitä mitä universumissa on Hubblen säteen ulkopuolella. Ilmeisesti siellä on 2/3 massaa sisältävästä universumista (DU-mallin mukaan).

Kaikki edellä oleva rajoittaa kuitenkin merkityksen vain tajunnalliseksi ilmiöksi. Jotta asialla olisi merkitys jonkun täytyy

tajuta se. Näin tietysti on, jos näin sovitaan. Käsitteitten merkitys on lähinnä sopimuskysymys. Tällöin kaikilla niillä asioilla, jotka jokin tajunta tiedostaa, on merkitys. Emme kuitenkaan ole idealisteja ja sano, ettei muuta olisikaan tai että muutakin kuin ihmisen tajuamaa on olemassa, koska jumala ne tajuaa.

Sanoin myös aikaisemmin, että "merkitys ei sisälly olioon sinänsä". Mutta voidaanko kuvitella, että sisältyy? Jospa merkitys ei synnykään vain tajunnan sisällä, vaan merkitys on jo mukana siinä viestissä jonka Kullervon mainitsema viestinkantaja tuo. (Kullervon sanonta "onko olemassa `perimmäistä viestinkantajaa´, ts. `merkityksetöntä olemassaoloa´, ei mielestäni ole mielekäs. Jos viestinkantaja on viestinkantaja, niin sillä on merkitys `viestinkantaja´.) Mutta mitenkä merkitys voisi olla jo oliossa ja siitä siirtyä viestiin?

Maailma muodostuu aineesta ja energiasta, jotka käyttäytyvät luonnonlakien mukaan. Mitä ovat nuo luonnonlait? Ovatko ne vain mielen tapa luoda järjestystä maailmankuvaansa (das Ding fuer mich) vai ovatko ne osa olemassaoloa sinänsä (das Ding an sich). Roland Omnes sanoo kirjassaan "Qantum Philosophy" seuraavasti: "Science is possible because there is order in Reality. The laws that structure the representation we form of Reality are an image of its own order." (Tiede on mahdollista, koska todellisuudessa vallitsee järjestys. Lait, jotka määrittelevät sen mielellisen edustuksen, jonka me muodostamme todellisuudesta ovat kuva itse todellisuuden järjestyksestä.) Hänen mukaansa todellisuus, havaittava maailma muodostuu paitsi aineesta ja energiasta myös Logoksesta. Logos pakottaa aineen ja energian järjestykseen. Se on yhtä havaittava kuin aine ja energiakin. Meidän mielellinen edustuksemme Logoksesta on matematiikka ja logiikka. Matematiikka ja logiikka eivät siis olisikaan sisäsyntyisiä mielen rakenteita, vaan ulkopuolelta, havaintojen mukana mieleemme syntyneitä edustuksia kuten esineet tai lämpötila jne. (Platonismiako?)

Tämä on aika mielenkiintoinen ajatus. Esim. vedellä on suuri merkitys luonnolle meidän maailmankuvamme mukaan. Mutta se on yhtä tärkeä toimija luonnon prosesseissa, vaikka ei ihmistä olisikaan. Voimmeko siis sanoa, että sillä on merkitys, vaikkei kukaan tajuinen olio sitä havaitsisikaan. Voimmeko laajentaa merkityksen käsitteen itse luonnon ominaisuudeksi. Jos näin teemme, niin teemme sen taaskin tajuntamme sisällä, muutoksena maailmankuvaamme. Mutta niinhän me teemme aina, kun saamme uutta tietoa. Ehkä mielellinen edustuksemme vastaa paremmin ulkoista todellisuutta, jos projisoimme sinne myös Logoksen. (Onko tämä nyt sitten samaa kuin usko, että kaikki on informaatiota tai laskentaa?)

Että tämmöisiä ajatuksia olemassaolosta. Kommentteja please!

Terveisin Paul Talvio

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy