Luonnonfilosofian seura

Seppo Laurema 22.10.2000

Ihminen ja kone.

Helsingin yliopiston Studia Generaliassa torstaina 19.10.2000 oli aiheena
Ihminen ja kone, mista akateemikko Teuvo Kohonen luennoi otsikolla Voivatko
koneet oppia omaehtoisesti ? ja prof. Pertti Saariluoma otsikolla Oppiiko
ihminen kuin kone? Paikalla jaettiin esitelmien monistettuja tiivistelmia,
joita on myos saatavissa allekirjoittaneelta. Tiivistelmissa ilmoitetaan,
etta luentojen suora lahetys, videotallenteet ja lyhennelmat on mahdollista
nahda Internet-osoitteessa http://video.helsinki.fi/studia/ . Lyhennelmat
loysin, mutta videoita en onnistunut avaamaan. En myoskaan nahnyt
tilaisuudessa TV/videokameroita, mutta joitakin radiomiehia siella puuhaili
johtojen kanssa kokouksen lopussa. Tiivistelmassa todetaan myos, etta
luentosarjan luennot julkaistaan kirjana, joka ilmestyy vuoden lopulla.
Tiedustelut: 09-191 58063 (toimisto).

Prof. Kullervo Rainion pyynnosta yritan tassa vahan esittaa omakohtaisia
vaikutelmia tilaisuudesta:

Teuvo Kohosen esitelma alkoi mielestani tavanomaisella pohtimisella siita,
mita on oppiminen jne. Sitten han puhui jotain omaehtoisuudesta ja tahdon
pois rajaamisesta .. Valitettavasti henkilokohtaisesta vasymystilasta
johtuen hereilla pysyminen jo esitelman tassa vaiheessa alkoi minulle
tuottaa vaikeuksia niin, etta en lahde tassa sen tarkemmin Kohosen esitysta
kommentoimaan. Kesken puheen havahduin musiikkiesitykseen, joka kuulosti
jossain maarin mekanistiselta, mutta muuten ihan luontevalta
savelkoosteelta. Sikali kuin ymmarsin kyseessa oli tietokoneen tekema
savellys, jonka pohjana oli kaytetty tunnettujen saveltajien teoksissa
esiintyvia savelkulkuja. Esityksensa topussa Kohonen toi esiin mm.
kasitteet vahva ja heikko konealy. Vastasiko Kohonen suoraan esitelmansa
otsikossa mainittuun kysymykseen jai minulle epaselvaksi.

Saariluoman esityksesta sain paperille hieman enemman:
- Kognitiotiede (jonka edustaja Saariluoma itse on) tutkii tietoilmioita,
elaimet ja koneet mukaan luettuna.
- Ihmisen on vaikea muistaa enempaa kuin 4 - 7 perakkaista numeroa.
Kuitenkin eteva shakinpelaaja voi pelata sokkona useita peleja
samanaikaisesti.
- Loppukeskustelun aikana Saariluoma muistaakseni Jouko Vaisaseen viitaten
esitti arvelun, etta shakkipelissa esiintyvien tilanteiden maara on
verrattavissa maailmankaikkeuden molekyylien maaraan. Kuitenkaan shakkipeli
ei voi jaada ratkaisemattomaksi. Ratkaisu, so. jomman kumman voitto tai
tasapeli syntyy viimeistaan noin 6500 siirron jalkeen.
- Toisaalta Saariluoma sanoi myos olevansa varma, etta 10 apinaa (tai kone)
voi riittavan pitkan ajan kuluessa tuottaa satunnaisvalinnoillaan
Shakespearen teoksen. (Omasta mielestani tama ajatus voi olla
eparealistinen esim. sen takia, etta tarvittava aika ylittaa
maailmankaikkeuden ian).
- Ihminen ajattelee aina jotain, jolla on merkityssisalto.
- Aivot ovat ihmisen syntyessa avoin jarjestelma, muuten vapaa oppiminen
olisi mahdotonta.
- Edelleen Saariluoman mukaan poydalla joko on tai ei ole kissaa, emme voi
nahda 'mahdollista'. (Omasta mielestani on usein toteutuva tilanne, etta
mahdollisesti naemme jotain, mista emme ole varmoja.)
- Mielekkyys ja representaatiot. Representaation konstruoimisen
perusominaisuus on mielekkyys.
- Mielekkyysperiaate: Jokainen mentaalinen representaatio - oikea tai
virheellinen - on sisallollisesti mielekas kokonaisuus.
- Ihmisen oppiminen on mielekkyysjarjestelmien oppimista.
- Lopuksi Saariluoma ilmaisi olevansa taipuvainen ajattelemaan, etta
ihminen ei opi kuin kone.

Esitelmien jalkeen oli aikaa lahes tunti yleisokeskusteluun, mista ajasta
5 min. oli puheenjohtajan ennakkoilmoituksen mukaan varattu dos. Pertti
Lindforsin shakkipelin teoriaan liittyvaan kommenttipuheenvuoroon. Kun
keskustelu ei puheenjohtaja Westermarckin kehoituksista huolimatta tahtonut
kaynnistya esitin haasteellisena vaitteena, etta esitelmien otsikoihin
sisaltyviin kysymyksiin ei voi vastata ellei ole selvasti maaritelty, mita
koneella tarkoitetaan. Siis onko missaan tyhjentavasti selvitetty mika on
kone?
Kohonen aloitti vastauksensa toistamalla fysiikan opettajansa toteamuksen:
Kiila on kone. Valitettavasti en tarkalleen muista mita kaikkea muuta han
vastauksessaan selvitti, mutta ainakin han sanoi olevansa sita mielta, etta
myos biologiset/biokemialliset koneet ovat mahdollisia.
Saariluoma tuntui olevan sita mielta, etta kaikki kylla tietavat mika on
kone. Keskustelun myohemmassa vaiheessa han kuitenkin Kant'iin viitaten
totesi, etta "kasitteet luovat ajattelun rajat".

Keskustelu jatkui ilman kummempaa dramatiikkaa kunnes eras keski-ikainen
mieshenkilo etuvasemmalta toi esiin odottamani kysymyksen: Jos
hermosolujen verkosto, mista ihmisen aivotkin muodostuvat on
rinnastettavissa sahkoisiin virtapiireihin silloin myos todellinen
tietokoneiden varaan rakentuva keinoaly voi olla mahdollista.
Vastauksessaan tahan kysymykseen Kohonen lausui mielestani tarkean
toteamuksen: "Aivojen toiminnan edellytyksena hermosynapseihin liittyy
valittajaaineiden kemiallisia reaktioita, joita on kaytannossa lahes
mahdoton simuloida." Siina taitaa olla koko konealyvaittelyn ratkaisu.
Siis hermosoluihien ja niiden valisiin synapseihin liittyva kemiallinen
toiminta - kemiallinen cocktail - tuo aivotoimintaan ulottuvaisuuden, jota
ei ainakaan nykyisissa tietokoneissa ole. Tuon kemian (ja ehka muidenkin
syiden) vuoksi aivotoiminta poikkeaa tietokoneiden puhtaasti sahkoisista
virtapiireista.

Tasta tuli mieleeni oikeastaan painvastainen tilanne, joka syntyi siina
mielipiteen vaihdossa, jota useita vuosia sitten kuukausien ajan kaytiin
Helsingin Sanomien yleison osastossa. Sen kaynnisti eras henkilo, jonka
nimea en enaa muista, mutta hanen vaitteensa ydin oli se, etta elama
yleensa ja myos ihmisen elama on pelkaa kemiaa siis ainoastaan
monimutkainen kemiallinen reaktio. Taman nakemyksen vastustamiseksi
keskusteluun tuotiin mukaan erilaisia teologisia, humanistisia ja muita
mahdollisia argumentteja. Ne eivat kuitenkaan alkuperaisen vaitteen
esittajaa lannistaneet.
Eras huomautus tata yksipuolisen kemiallista nakemysta vastaan voidaan
mielestani kuitenkin esittaa: Jos elama yleensa ja korkeampi elama
erityisesti on pelkkaa kemiaa, niin se ei ainakaa ole sita mita kemialla
tavanomaisesti ymmarretaan. Ihminen esim. voi reagoida viereisesta
huoneesta kuuluvaan puhelimen kilinaan, tai kilometrien etaisyydella
nakyvaan ajoneuvoon, mutta kemian laboratoriossa sita mahdollisuutta, etta
puhelimen kilina voisi vaikuttaa astiassa tapahtuvan reaktioon ei oteta
huomioon. Siis korkeampaan elamaan sisaltyy kemian ohella myos ainakin
fysikaalinen ulottuvuus. Vastaavasti ihmisen aivotoimintaan sisaltyy
fysikaalisen (sahkoisen) toiminnan ohella kemiallinen ulottuvuus, jota
sahkoisesti toimivissa tietokoneissa ei ole.

Terveisin, sihteeri

 
© 2007 - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy